Media on tänään ollut täynnä suruvalitteluja kotiin jäämisen kurjuudesta sekä hehkutusta Mantan virtuaalilakituksesta. Voisivatko digimobiaikamme mahdollisuudet nyt vappuna yllättää? Kukapa ei olisi jo pitkään kaivannut juhlaa ja piristystä pysähtyneen yhteiskuntamme harmauteen. Lupaukset ”kaikkien aikojen etävapusta” voivat tuntua kutkuttavilta, mutta sosiaalisten tilanteiden asiantuntijana kerron teille suoraan: turha toivo!

Kävin vuosia sitten läpi Suomen suurimman naturalistisen (luonnollisesti tapahtuvan, vastakohtana tutkijan järjestämälle tilanteelle) videoaineiston ihmisten kodeista ja voin luvata, että etävappu ei ole hypetyksen arvoinen. Floppi paljastuu amerikkalaisen sosiologin Erving Goffmanin ”osallistumiskehikon” avulla. Tutustumalla tähän käsitteeseen opimme mikä meitä ihmisiä oikein viihdyttää ja mistä juhlantuntukin pohjimmiltaan tulee. Sallikaa hetkeksi minun siis lainata vanhaa kahden väitöskirjan kokoista graduani (ks. Mantere gradu, s. 44–46) ja johdattaa teidät syvälle sosiaalipsykologian ytimeen.

Osallistumiskehikko

Osallistumiskehikolla tarkoitetaan sosiaalisessa tilanteessa vuorovaikutuksen vastaanottopäässä olevien erilaisia asemia. Ensinnäkin he, joilla varsinaisesti on jokin asema keskustelevan joukon jäseninä, ovat ratifioituja osallistujia. Muut taas ovat sivustakatsojia. Ratifioitujen osallistujien kesken ovat yleensä vielä löydettävissä erikseen puhutellun sekä kuulijan roolit. Puhuteltu on se, jolle äänessäolija kohdistaa ensisijaisen huomionsa, ja jolle hän seuraavaksi odottaa siirtävänsä puhujan roolin. Kuulijoiden keskuudessa saattaa kuitenkin olla äänessäolijan joillekin viesteille tarkoittamia kohteita. Osallistumiskehikko on dynaaminen niin, että kuulijan ja puhutellun roolit voivat vaihdella. Näitä muutoksia kutsutaan asennonvaihdoiksi.

Se, minkälainen suhde kullakin osallistujalla on puhuttuun, vaihtelee suuresti. Valitut sanat sekä se miten ne sanotaan projisoivat läsnäolijoille erilaisia asemia. Käsitteellä recipient design viitataan siihen kuinka äänessäolija ottaa huomioon kuulijoiden yksilöllisyyden. Minkälainen tiedollinen pääsy (epistemic access) kullakin henkilöllä on puhuttavaan asiaan? Onko hänen mahdollista käsitellä sitä oman kokemuksensa, samankaltaisen kokemuksen vai yleisen kulttuurisen tiedon pohjalta? Eikö hänellä kenties ole mitään pohjaa aiheen käsittelyyn? Jos puheenaiheita valitaan niin, että jollain henkilöllä ei ole niihin pääsyä, voidaan tietoisesti tai tiedostamatta pelata tämä ihminen ulos keskustelusta ja aiheuttaa rankkaa ulkopuolisuutta.

Juhlan tuntu

Juhliminen tapahtuu aina yhdessä toisten kanssa, vähintäänkin kuvitteellisesti. Yhteishenki juhlijoille tulee siitä, että heillä on yhteisymmärrystä. Yhteisymmärrys taas luodaan juurikin dynaamisessa osallistumiskehikossa, jossa osalliset ovat kaikki kykeneviä osoittamaan suhdettaan siihen mitä puhutaan ja kuullaan—ei television ruutua tuijottamalla. Vaikka juontajat olisivat kuinka hyviä tahansa, he eivät ole osa tämän vapun osallistumiskehikkoasi. Mikään määrä WhatsApp -viestien käsittelemistä suorassa lähetyksessä ei muuta sitä tosiasiaa, että he eivät voi sopeuttaa puhettaan siihen kuka juuri sinä olet ja miten heidän sanomisiinsa hetki hetkeltä suhtaudut. Vaikka koko Suomi voi kuulla heidät, he eivät voi kuulla koko Suomea. Onko vapussamme 2020 sitten mitään hyvää? Jos Mantan virtuaalilakituksen tekninen toteutus ei satu olemaan suurimpia mielenkiinnonkohteitasi niin mikä tästä voisi tehdä ikimuistoisen? Se on se mitä tapahtuu niiden muutamien ihmisten kanssa, jotka istuvat vieressäsi ja edessäsi, katsoitte sitten TV:tä tai ette. Osallistumiskehikko ja recipient design paljastavat meille tämän vapun todellisen helmen: kun olemme pienessä porukassa voimme edetä vastavuoroisessa ymmärryksessä syvemmälle kuin koskaan. Sosiaaliseen tilanteeseen osallistuvien henkilöiden pieni määrä mahdollistaa autenttisemman kohtaamisen.

Pistääkkö YLE illaksi päälle? Miksikäs ei. Telkkari voi viihdyttää tänäänkin, mutta kuten silloin kun jännitimme porukalla Euroviisuja, ei myöskään nyt unohdeta, että tärkeintä ei ole se mitä telkkarissa tapahtuu, vaan se mitä meidän välillämme tapahtuu. Olemme kaikki jo pitkään kodeissamme viettäneet koronan varjostamaa arkea ja on tärkeää tehdä tästä illasta erityinen. Simaa, munkkeja, naurua ja villejä keskusteluja! Yksin asuvat kutsukoot (yhden) kaverin kylään. Pariskunnat nauttikoot juhlasta vaikka jännissä asuissa. Perheet puhaltakoot ilmapalloja. Mutta kaiken koronan ja ruutujenkin keskellä, nauttikaamme ensisijaisesti aidoista sosiaalisista tilanteista ja hurmaantukaamme siitä mahdollisuudesta, kun ihminen kohtaa toisen ihmisen. Martin Buber ja yhdenkin yhteyden voima ei ole koskaan ollut näin ajankohtaista. Minä ja Sinä. Jokainen hetki yhdessä on sosiaalinen supernova!