Photo by @ollar at Unsplash

Hiljattain kollegani päivitteli Facebookissa kuinka isojen ryhmien seinät täyttyvät ”kiitos kutsusta ryhmään” -viesteillä ja kiinnostavat postaukset hukkuvat niiden sekaan. Huomauttaessaan asiasta hän sai vyöryn tuomitsevia kommentteja toisilta ryhmäläisiltä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka digimobiajan normit eivät vielä ole muotoutuneet. Normi tarkoittaa yleisesti tunnettua käyttäytymisen sääntöä. Sitä tarvitaan koska vain suhteessa siihen voidaan tehdä tunnistettavia sosiaalisia tekoja, kuten perustella tai oikeuttaa jotakin, mutta myös sellaisia tekoja joita ensisilmäyksellä ei helposti liittäisikään mihinkään normiin, kuten pyytäminen tai pahoitteleminen. Normin olemassaolon tunnistaa siitä, että normia noudattamatta jättämisestä sanktioidaan—torumalla, paheksumalla tai kritisoimalla. Ihminen on muuten ainoa eläin joka käyttää aikaansa ja energiaansa tällaiseen. Lähimmät sukulaisemme kääpiösimpanssitkin noudattavat huomattavasti yksikertaisempaa eettistä logiikkaa: jos alfauros näkee, I’ll be a good boy; jos alfauros ei näe, everything is allowed! Se mitä muut tekevät silloin jos se ei kääpiösimpanssiin itseensä vaikuta, ei voisi tätä vähempää kiinnostaa.

Mutta tämä meidän inhimillinen yhteiskuntamme perustuu normijärjestelmille, jotka taas toimii ainoastaan jaetun ymmärryksen kautta. Normista on oltava jaettu käsitys, jotta se olisi normi. Ilman tätä, sen rikkomista seuraavaa sanktiota ei myöskään nähdä sanktiona. Se itse nähdään normin rikkomisena! Näin kävi kollegaraukalleni. Hänen pyrkimyksensä sanktioida ryhmälle epäedullista toimintaa nähtiin jo kauan sitten yhteiskunnassamme etabloituneen kohteliaisuusnormin rikkomisena. Hän pyrki vahvistamaan ryhmälle edullista normia, mutta itse kohtasikin sanktiointia. On tärkeää ymmärtää, että ”kiitos ryhmään kutsumisesta” -viestit aiheuttavat ryhmäseinän liiallista tukkiutumista juuri ryhmän koon ja vuorovaikutusmodaliteetin vuoksi. Facebook ryhmässä viestit tallentuvat seinälle uusimman lähetetyn mukaisessa järjestyksessä ja samaa seinää käytetään kaikkeen viestittämiseen. Ryhmän seinällä vuorovaikuttamisessa on joitain samoja elementtejä kuin whatsapp -ryhmässä tai chattihuoneessa, mutta toisaalta se muistuttaa myös nettifoorumia. Vuorovaikutus kaikissa näissä konteksteissa on erilaista, koska vuorovaikutuksen merkitys tulee aina myös sen kontekstin kautta jossa se tapahtuu. Kaikissa näissä konteksti on myös kovin eri kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Kaiken lisäksi samat vuorovaikutusnormit tuottaisivat eri tuloksia 10 hengen ”Yllätyssynttärit Sarille” -ryhmässä ja 5000 hengen ”Helsingin sosiaalipsykologit” -ryhmässä.

Moni haluaisi tietää ”mitkä ovat digimobiajan vuorovaikutusnormit”? Mistä löytyisi digimobiajan käytösopas? Voisimmeko ostaa sen mediakasvatustieteen professorilta? Mutta me teemme nämä normit kaikki yhdessä. Jokaisen panos painaa. Suomessa ei ”tuhlata” yhteistä aikaa poskille pussailuun kaveriporukkaa tavatessa, mutta Ranskassa olisi epäkohteliasta jättää tämä tekemättä. Ei ole mitään ”oikeaa” tapaa hoitaa yhteiselämää. Se mitä kuitenkin tarvitsemme, on jaettu ymmärry siitä, miten se ”kuuluisi” hoitaa. Muuten kohteliaisuus ja epäkohteliaisuus eivät ole mahdollisia toteuttaa ja tunnistaa. Digimobiajan sosiaaliset normit voivat muodostua vain keskustelemalla niistä aktiivisesti.