
Anonymisoitu kuva tutkimusaineistosta
Jotta voimme puhua, on tiedettävä aihe. Mistä oikein olemme puhumassa? Minusta aihe josta kaikki ovat nyt kuhisseet jakautuu kahteen.
1. Kännykkäriippuvuus
Ensinnäkin voidaan erottaa kännykän käyttö silloin, kun muita ei ole paikalla. Silloin puhutaan siitä, kuinka vaikkapa nuori käyttää niin paljon kännykkää, että aloittaa päivänsäkin heti luurin käteen kouraisemisella ja viimeinen asia mitä näkee ennen nukkumaan menoa on puhelimen näyttö. Jos ajatellaan että joku käyttää kännykkäänsä, tai jotain muuta digimobi -laitetta liikaa, niin silloin puhutaan riippuvuudesta—tuomittiin se sitten patologiseksi tai vain lieväksi. Siitä kannattaa puhua niin kuin muistakin riippuvuuksista, ottaen kuitenkin huomioon että kyse on riippuvuudesta yhteen tai useampaan käyttäytymiseen, eikä johonkin aineeseen kuten alkoholiin tai huumeisiin. Jos käyttö on oikeasti liiallista ja sitä on vaikea hallita, se on haitaksi ihmiselle itselleen ja/tai muille, niin siihen kannattaa hakea sekä tarjota apua samaan tapaan kuin muihinkin riippuvuuksiin.
2. Kännykän käyttö muiden seurassa
Minusta vielä enemmän kuitenkin kuohutaan siitä, kun laitetta käytetään muiden läsnäollessa. Tietysti myös riippuvuudestakin kärsivä henkilö usein käyttää laitettaan muidenkin läsnäollessa, mutta on erittäin tärkeää erottaa nämä keskustelut toisistaan. On hyvin vaikea sanoa vain seuraamalla toisen käyttäytymistä muiden läsnäollessa, että onko hänellä kännykkäriippuvuus vai ei. Jos joku käyttää laitettaan muiden läsnäollessa tavalla josta muut eivät pidä, niin silloin ei puhuta riippuvuudesta, vaan siitä onko henkilön käytös soveliasta, onko ”käytöstapojen” mukaista ja ”kohteliasta”. Puhutaan siis normeista, eli siitä miten me yhteiskuntana ajatellaan että pitäisi käyttäytyä ja miten toisia tulisi huomioida ja kohdella. Ja koska nämä laitteet ovat vieläkin verrattaen uusia tulokkaita yhteiskunnassamme, puhutaan siis älypuhelinajan uusista normeista!
Kirjallisuutta:
New Social Norms in the Smartphone Era -projekti
Media, perheen vuorovaikutus ja lasten hyvinvointi -projekti